Ei tästä tule yhtään mitään

Aamulla taas sairaanhoitaja ja tuntuu ihan, että maanisena selitän kuinka en tunnista itseäni peilistä. Ja niin pitäisi hyväksyä, hyväksyä ja hyväksyä vaan. Ja muutenkin selitin mitä sattuu, sanat tulivat vaan ulos, eikä minulla ollut mitään kontrollia. Ja jotain hyvää piti miettiä, mistä olin ylpeä. Äh.

Punnitsin itseni viikonloppuna _kunnon_ vaa'alla, ja sehän näytti 59,2. Hyi helvetti. Ei se silti saanut mua paastoamaan, ei sillä, että olisin voinutkaan..mutta se on mielessä koko ajan. Kuinka joskus vielä painoin 47.. Kunhan edes pääsisin siihen 52kg:n, mutta kun ei. Mun keho ei yksinkertaisesti päästä mua enää siihen, vaikka kuinka skippaan aamiaiset ja lounaat. Okei, myönnettäköön, että syön turhan paljon suklaata, mutta siltikin, tällä menolla mun pitäisi laihtua. Ja menin vielä mittailemaan itseäni, kun kirpparivaatteita aioin ostaa. Lantiokin reippaasti päälle 80cm, miten musta tällainen on tullut?

Rasvanpolttajat lopussa, ja eihän niistä mitään hyötyä ollut. Vai oliko? Miten tietäisin, kun vaaka on paskana. Tekisi mieli koittaa jotain uutta merkkiä, mutta ei mulla ole sellaiseen varaa. Rahat hupenevat tililtä koko ajan, ja viime viikolla tuli 60e:n hammaslääkärilasku, koska röntgeneitä otettiin sen verran monta. 

Perjantaina pääsin kouluun asti jopa, tein alustavan suunnitelman opinnäytetyölle, mutta nyt en uskalla katsoa sähköpostia. Onko se hyväksytty vai ei.. ei sinänsä, ei mua kyseinen aihe kiinnosta pätkääkään, mutta silti pitäisi saada koulu jollain tavalla loppuun. Vaikka mä sisimmässäni tiedän, ettei tästä tule yhtään mitään.

Ja nyt alkoholia nassuun. Sehän kaikkeen auttaakin..