Painoa ja vammailua

Taas on vaaka näyttänyt mitä näyttää. Kun sen laittaa lattialle (ilman mitään painoa), tulee vähintään neljä ja puoli kiloa ekstraa. Ja sillä menin sitten itseni viime viikolla punnitsemaan: ei olisi pitänyt. Näytti nimittäin reippaasti yli 60kg, mutta jos tuon kummallisen ylimäärän miinustaa pois, niin painoa olisi 58kg:n pintaan. Mikä on parempi kuin 60+, mutta silti..ei minulle tarpeeksi vähän.

Tänään oli toinen viikon ns. välttämätön tapaaminen. Hammaslääkäri tässä tapauksessa (loppuviikosta pitäisi kouluun mennä). Ja reikiähän löytyi vaikka kuinka, viimeksi kun olen seitsemän vuotta sitten käynyt hammaslääkärissä, ellei tämän vuoden kiirepäivystyksiä lasketa. Ja jopas ahdisti, vaikkei porattukaan jne. Vain röntgenejä otettiin, ja siinä se. Ja palkinnoksihan hain itselleni viinaa. Pitäisköhän tämän blogin nimi muuttaa rommipäiväkirjoiksi tai jotain?

Anygays, loppuviikosta koulua, ja tuntuu, että menen sinne aivan turhaan (jos edes menen). Ei mulla ole aivokapasiteettia repäistä opparia jostain, vaikka kuinka nopea nettitesti väittääkin mun äo:n olevan yli 130 (https://memorado.com/iqtest?r=122#.VBa4h_9UGl_.facebook). Loppupeleissähän toi on ihan läppä, vaikka oon joskus saanut mensan testeistä 124 tms. Mutta ei se tarkoita, että mitään osaisin enää, taikka mihinkään edes pystyisin.

Oon ihan jumissa. Viime viikolla psyk.sairaanhoitajani sanoi, että mun pitäisi ottaa yhteyttä, jos tällä viikolla tulee jotain ongelmia, ja voi, kuinka niitä on tullutkaan. Mutten ole ottanut yhteyttä. En tiedä miten kehtaisin, miten sanoisin, enhän ole viillellytkään - vaikka mieli olisi tehnyt. Huono potilas olen, niin joka saralla kuin voi olla.

Mulla joskus ylsi sormet käsivarren ympäri. Nyt ei mene lähellekään sitä. Vittu kuinka huono olen elämässä.