Ahdistus ja epätoivo

Tänään olen ollut ahdistunut koko päivän. Aamusta alkaen, siitä kun astuin parvekkeelle tupakalle, on olo ollut aivan sietämätön. Mietin josko ottaisin lääkkeitä tai alkoa (taas vaihteeksi), mutta lääkkeet saavat jäädä huomiselle, koska satavarmasti tulen niitä tarvitsemaan..ja no, alkoholi nyt ei vaan ollut vaihtoehto. En halua tuottaa pettymystä poikaystävälle taas jälleen kerran.

Kerroin poikaystävälle ahdistuksesta, mutta eihän se sille mitään voi, töissä kun on..oli. Yritin ottaa päikkäritkin, mutta eihän siitä mitään tullut. Kävi mielessä viiltelykin, tai muu vahingoittaminen. Kuvittelin jo, kuinka helppoa olisi vaan aukaista rannetta taas ja antaa pahan olon tulla ulos. Haaveilin siitä vaikka kuinka monta tuntia, mutta ei musta siihenKÄÄN ollut. Kuinka surkeaa? Kai tällaisesta olisi pitänyt psyk.polille soittaa, kun kerran käskettiin/kehotettiin/ehdotettiin, mutta en mä viitsi. Enhän mä mitään tehnyt edes.

Tuli sitten aika, kun poikaystävän olisi pitänyt lähteä töistä kotia kohti, ja se yhtäkkiä kysyykin, että voiko mennä työkavereidensa kanssa muutamille? No mikäs mä siihen olen "Ei" sanomaan, muutenkin kun paska kumppani olen. Joten sanoin vaan, että vaikka, mene vaan tms. Ja nyt olenkin sitten pari tuntia mietiskellyt tässä, että pettääköhän poikaystäväni. Paremman hän saisi ja ansaitsisi. Jonkun, joka ei vammaile itsensä ja muiden kanssa.

Puristelin aikaisemmin vatsamakkaroitani ja olin iloinen, kun onnistuin olemaan syömättä. Kunnes taas iski se jumalaton nälkä, ja oli pakko syödä tomaattia ja fetajuustoa ja kourallisen verran erilaisia pähkinöitä. Nyt on ns. illallinen uunissa, vaikka kenelle mä tässä edes kokkaan?