Se seuraava numero, olisko tää sitten vaikka vaan Juhannus

Juhannuksen syömiset meni siedettävästi. Grilliruokaa tuli syötyä vaan kerran (luojalle kiitos siitä). Vaikka siitä tuli sen verran huono olo, että meinasi laatta lentää. Näin jälkeenpäin ajatellen, hyvä vaan, etten oksentanut. Olen jo pitkään pelännyt, että joudun samaan bulimiakierteeseen missä olin vuosia sitten.

Silloin oli niin helppo oksentaa. Riitti kun kumartui vaan, niin kyllähän ruoka ylös tuli. Mutta eihän se hyväksi ole, ei mahalle, ei ruokatorvelle, ei hampaille, eikä mielelle. Helteiden aikaan oli sama homma. Siis oksetuksen kanssa. Yhden kerran oksensinkin, koska olo oli niin vaan etova. Kaikki lämmin ruoka kuvotti. Onneksi nyt asiat ovat toisin (hieman ainakin).

 Nyt muutama päivä ylhäässä yksinäisyydessä. Jos olisin ns. hyvä laihduttaja/anorektikko/kutsukaa millä nimellä tahdotte, paastoisin nämä päivät. Mutta kerran kun saan olla omissa oloissani, niin viinaanhan tämä menee. Aamusta lähikauppaan juotavaa hakemaan ja myöhemmin sitten toiselle paikkakunnalle rellestämään. Kunhan ihmisiksi osaan olla, ettei putkaan asti joudu. Ei mikään naurun asia, mutta tämäkin on kerran valitettavasti tapahtunut.

Kunhan tällä kertaa pysyisin lääkkeistä erossa. Tosin, helpommin sanottu kuin tehty..