Tämä päivä menee vielä enemmän tai vähemmän alkoholin ja lääkkeiden kanssa, mutta huomenna jälleen otan itseäni niskasta kiinni ja palaudun ns. normaaliin ruokarytmiin. Vaikka eihän mun kohdalla mikään ole normaalia.
Tänään oli jälleen psyk. sairaanhoitajan aika, eikä siellä oikein tullut mitään neuvoja tähän mun olotilaan. Ei kukaan pysty ymmärtämään kuinka vihaan tätä kehoa, ja..no, haluaisin jonkun, jolle voisin purkaa ajatuksiani ilman tuomitsemista. Ja ymmärrystäkin tarvitsisin, mutta sitä en saa.
Laskeskelin, että viime viiltelykerrasta on jo neljä kuukautta. Varmaan vuonna 2005 on viimeksi ollut näinkin pitkä kausi ilman vahingoittamista. Silti pelkään päivittäin koskakohan tartun terään jälleen kerran.
tääällä ex-bulimikko joka elää samanlaisen repsahtamisen pelos..
VastaaPoistaÄlä mieti liikoja sitä.. anna sen ajatuksen vaa olla, ni sillo se yleensä unhotuu. Jos tuleeki sit joskus joku tilanne vastaan joka herättää hirveet viiltely himot, ni sit sun pitää vaik keksii itelles kysymyksii, haluutko oikeesti sitä, auttaakse, kaduttaaks jälkeen päin, ootko heikompi kuin ittesvahingoittamisen himo? yms.
Mul ainaki on toiminu. Viel paremmi on toiminu jos oon päässy sanoo ääneen:)
tsemppii!
Kiitos!
Poista