Vitulla päähän ja toisella perään.

Etsiskelin uusia blogeja, joita seurata ja päädyinkin erääseen blogiin, jonka sivupalkissa oli jonkinsortin goolen gadget, millä pystyi bmi:n laskea. Minäpä sitten reippaana tyttönä siihen pituuteni ja painoni latelin, ja tulokseksi sain YOU ARE OVERWEIGHT. Taisi sydän jättää lyönnin jos toisenkin välistä - onko tää nyt ihan totta, ei vaan mun oman pään sisällä?

Reset-painiketta klikattuani huomasin laittaneeni pituuden ja painon vääriin kohtiin. Jep, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Ja toisinpäin. Sitä oikeaa tulosta en taida tähän kuitenkaan laittaa.

Naisten vaivoja

Helvetin menkat, nesteturvotukset, hormonit, mieliteot ja sun muut. Eilen en syönyt ns. kunnon ruokaa lainkaan, kun teki mieli vaan kaikkea muuta. Ruisleipää juustolla, mysliä ja jogurttia, pähkinöitä ihan tappiin asti. Järki huutaa, että lopeta jo, ja mahaakin kivistää, mutta kun ei. Sitten illalla pitää ottaa vielä kourallinen Skittlesejä. Fuck.

On niin vaikeaa yrittää tiputtaa tätä painoa, kun poikaystävä haluaa _aina_ syödä samaa ruokaa. Viikon päästä meille tulee vieraita muutamaksi viikoksi, ja koska hella/uuni ovat niin pieniä, sainkin siitä idean, että kokkaan muille, mutta itse syön salaattia sun muuta. Hädin tuskin kun tuolla keittiöllä pystyy kahdelle kokkaamaan, saatika sitten neljälle. Kerroin tästä ideasta jo poikaystävällekin, mutta eipä se tuntunut oikein tykkäävän asiasta. Aika sama mulle, mä kun olen sen nyt jo päättänyt. Saa vaan nähdä miten siinä päätöksessä pysyminen onnistuu..

Harmi vaan, että vieraiden aikaan en voi olla päivisin yksin = paastoaminen ei onnistu. Normaalisti kun olen kotona päivisin yksin, elän pelkästään vedellä, tupakalla ja jääteellä/mehulla. Ja jälkimmäistäkin menee vain pari lasia, joten kaloreita siitä ei pahemmin tule.

Idioottimaisuudessani kävin vaa'alla hetki sitten, ja isoa lukemaahan se näytti. Mutta yritän hokea itselleni, että johtuu nesteistä sun muista (pah, huijaan vaan itseäni, tankki mikä tankki!)

Huomenna viimeinen aika päälääkärille about kuukauteen. Jotenkin helpottaa ajatella, ettei tarvitse vatvoa näitä ongelmia vähään aikaan, vaan saan sulkea ne sisälleni ja muhia ja rypeä siinä olossa, minkä ne mulle aiheuttavat. Jopa kuulostan aikuiselta jälleen kerran. Vituttaa.

Nestepitoinen dieetti.

Viime päivät ovat kuluneet alkoholin merkeissä. Ja toisaalta ihan hyväkin niin, olen saanut otettua irti arjesta (niin mistä arjesta?) ja kivaa on ollut. Tiistaina join hieman liikaa, etenkin kun jouduin matkustamaan. Tuli oksenneltua useammassa paikassa, kun eivät juomat pysyneet sisällä. Mutta hyvä niin, jäipä vähemmän kaloreita kehoon.

Tämä päivä menee vielä enemmän tai vähemmän alkoholin ja lääkkeiden kanssa, mutta huomenna jälleen otan itseäni niskasta kiinni ja palaudun ns. normaaliin ruokarytmiin. Vaikka eihän mun kohdalla mikään ole normaalia.

Tänään oli jälleen psyk. sairaanhoitajan aika, eikä siellä oikein tullut mitään neuvoja tähän mun olotilaan. Ei kukaan pysty ymmärtämään kuinka vihaan tätä kehoa, ja..no, haluaisin jonkun, jolle voisin purkaa ajatuksiani ilman tuomitsemista. Ja ymmärrystäkin tarvitsisin, mutta sitä en saa.

Laskeskelin, että viime viiltelykerrasta on jo neljä kuukautta. Varmaan vuonna 2005 on viimeksi ollut näinkin pitkä kausi ilman vahingoittamista. Silti pelkään päivittäin koskakohan tartun terään jälleen kerran.

Se seuraava numero, olisko tää sitten vaikka vaan Juhannus

Juhannuksen syömiset meni siedettävästi. Grilliruokaa tuli syötyä vaan kerran (luojalle kiitos siitä). Vaikka siitä tuli sen verran huono olo, että meinasi laatta lentää. Näin jälkeenpäin ajatellen, hyvä vaan, etten oksentanut. Olen jo pitkään pelännyt, että joudun samaan bulimiakierteeseen missä olin vuosia sitten.

Silloin oli niin helppo oksentaa. Riitti kun kumartui vaan, niin kyllähän ruoka ylös tuli. Mutta eihän se hyväksi ole, ei mahalle, ei ruokatorvelle, ei hampaille, eikä mielelle. Helteiden aikaan oli sama homma. Siis oksetuksen kanssa. Yhden kerran oksensinkin, koska olo oli niin vaan etova. Kaikki lämmin ruoka kuvotti. Onneksi nyt asiat ovat toisin (hieman ainakin).

 Nyt muutama päivä ylhäässä yksinäisyydessä. Jos olisin ns. hyvä laihduttaja/anorektikko/kutsukaa millä nimellä tahdotte, paastoisin nämä päivät. Mutta kerran kun saan olla omissa oloissani, niin viinaanhan tämä menee. Aamusta lähikauppaan juotavaa hakemaan ja myöhemmin sitten toiselle paikkakunnalle rellestämään. Kunhan ihmisiksi osaan olla, ettei putkaan asti joudu. Ei mikään naurun asia, mutta tämäkin on kerran valitettavasti tapahtunut.

Kunhan tällä kertaa pysyisin lääkkeistä erossa. Tosin, helpommin sanottu kuin tehty..

Neljäs

Parissa päivässä..tai paremminkin viikon aikana on lähtenyt pari kiloa pois. Vaaka (joka päätti jostakin syystä toimia taas kunnolla) näytti suurehkoa, mutta siedettävää lukua. Meinasin sortua juopottelemaan, mutta tämä toi motivaatiota takaisin. Ajattelin jo, ettei tästä mitään tule, mutta KYLLÄ TULEE KUN PANNAAN TULEMAAN!

Olo helpottui, mutta samalla lähestyvä juhannus uhkaa juhannusruokineen.. Ei yhtään kiinnostaisi makkaranpaistot sun muut. Sentään turhat kalorit jää pois, kun ei tule tänä(kään) juhannuksena juotua. Parempi niin.

Turvallista juhannusta kaikille! (..vaikka tuskin tätä moni lukeekaan, heh.)

Kolme 3/4

Vaikka toisaalta, onhan se myönnettävä, että jotain "hyötyäkin" on lihomisesta tullut. Vanhat (pari vuotta sitten ostetut) oikeasti menevät päälle ja SOPIVAT eivätkä jää roikkumaan joka suunnasta. Voi(si)n tosissani sanoa tuntevani oloni hyväksi näissä vaatteissa..

Mutta kuitenkin, vaikken ns. vanhaan kunnon entiseen pääsisikään (bmi alle 15), niin johonkin välimaastoon kuitenkin. Sen olen päättänyt jo aikoja sitten, turha tästä enää perääntyä.

Kolme ja puoli

Viime päivät ovat sujuneet yllättäen hyvin. Aamupäivät ovat menneet syömättömyydessä ja tupakoidessa, vasta illemmalla olen joutunut (joko liiallisen nälän tai pakon edessä) syömään. Vaikka niin, tänäänhän on vasta keskiviikko. Ja koska työviikko on lyhyempi, olen kauemmin valvovan silmän alla.

Vaaka näyttää taas hajonneen, mutta veikkailen olevani hyvässä painossa, kun vaaka näyttää lisäkiloineen 60.

Eilen päädyin ostamaan bikinit Lidlistä (lol), vaikka tuskin koskaan rannalle menenkään, tai no, tänä kesänä ainakaan. Ehkä parin vuoden päästä sitten, kun kehtaa arpiakin näytellä..jos kehtaa. Enivei, jouduin ostamaan koon M bikinit, vaikka mahdunkin junioripuolen vaatteisiin monessa kaupassa (esim. Seppälä, Lindex). Ahdistutti ajatuskin raahata tuo kys. koko kassalle. Eikä mulla edes ole rintavarustusta niinkään paljoa, rintakehä on vaan ihan mielettömän kokoinen..tai siltä ainakin tuntuu. Tuskin noi pöksyt päällä pysyis - en halua koittaa, jos vaikka pysyykin. Siinä olis taas ihan riittävästi murhetta.

Inhottaa tää elämä.

Kolmas

Vaa'attomuus rasittaa. Kuinka ihanaa olikaan ennen, kun pystyi jok'ikinen aamu pyrähtämään tsekkaamassa paino. Nyt vaaka latelee lisäkiloja useamman yksikön verran, kun muutossa sille jotain pääsi käymään. Ei sinänsä, kaipa perusvaa'an saisi alle kympillä, mutta ei sellaista lähde ikinä kaupasta mukaan, kun on muutakin ostoksia kannettavana.

Pitihän sitä tuota vanhaa vaakaa testata, ja muutaman siirtelyn jälkeen se alkoikin toimia. Mutta vain ja ainoastaan makuuhuoneen parketilla. Muovimatto ja kaakeli kun eivät nollaa alkunäyttöön tuo.

Riippuu mitä bmi-taulukkoa käyttää, mutta itselleni 18 on normaalipainon raja. Tästä on kinasteltu "kavereiden" kanssa useastikin, toiset sanovat sen menevän 20, toiset jossain 18 ja 20 välillä. No mutta, minulle se on tuo 18. Ja siinä ollaan nyt. (Vaikka tänään on tullut juotua jo litroittain vettä ja lasillinen mehumaitoa - kaipa sitä kalsiumia jostain pitää saada..).

Suunitelmana, toiveena, haaveena onkin siis nyt tiputtaa viitisen kiloa pois, saada itselleen jonkinnäköistä kesäkroppaa tai ainakin sinne päin. Viime viikon olen lätrännyt selluliittivoiteella ja kuorinut/hieronut ihoani mielipuolisesti. En näe muutosta, ja kaipa nuo selluliittivoiteet ovat pelkkää humpuukia, mutta pakkohan minun on koittaa.

Tunnen oloni tyhmäksi, naurettavaksi näitä asioita miettiessä. Elämän pitäisi olla enemmän kuin kalorit, peilikuva ja paino. Kavereita kuolee vuosittain, oman käden kautta tosin, ja minäkin vaan märehdin epätoivossa ja surullisuudessa. En tiedä onko elämällä enää muuta tarjottavaa minulle. Aika näyttää. 

Toinen

Tuntuu, että kaikki lenkkeilee asuinalueellani. Tupakoidessani katselen ihmisiä ja kadehdin heidän tahtoaan, liikunnallisuuttaan. Itse hädin tuskin kun pääsen edes sängystä ylös, saatika sitten koneelle asti. Vaikka niin käy jok'ikinen päivä. Viiden minuutin tupakkatauon aikana näkyi kolmisen ihmistä lenkkeilemässä. Mutta minä vaan läskeilen, kun en pysty enkä jaksa.

Miten voisin tuonne ulos lähteä lyhythihaisessa? Käsivarret hajalla, täynnä vanhoja (ja vähemmän vanhoja) arpia. En halua katseita osakseni.

Mutta samalla tuntuu, että pitäisi tehdä jotain tälle olotilalle. Haluanhan laihtua. Enkä tule laihtumaan, ellen jotain tee.

Katsoin eilen itseäni peilistä, ja tajusin näyttäväni samalta kuin ennen "parhainta" ajanjaksoani. Näytän täsmälleen samalta, miltä näytin kesän 2008 alussa. Mutta mihin voisinkaan kyetä vuoden aikana. Melkein mahdottomaan. Ja siihen tulen tähtäämään, vaikka tämä päivä meneekin juodessa, alkoholin turruttaessa oloni. Kunhan en terään tartu, se on pääasia, vaikka muut tätä paheksuvatkin. Ja niin, eilinen. Söin aivan liikaa. Jonkin sortin lounaan sekä illalla..liikaa, vaikka hedelmiä tulikin syötyä. Hedelmiä tarvitsen, en mitään muuta ruokaa, vaikka täksi päiväksi onkin jo varattuna kolmioleipä tomaatilla ja mozzarellalla..mutta illalla pitänee taas syödä miehekkeen kanssa. Hän kun on sitä mieltä, että meidän on syötävä samaa ruokaa päivittäin. Ja minä kun mielelläni söisin vain salaattia. Mutta ei, ei tässä taloudessa.

Taidan olla luisumassa samanlaiseen parisuhteeseen, missä olin aiemmin. Suhteessa, mitä inhosin, mitä pelkään enemmän kuin muuta. Haluan omaa aikaa, mutten osaa pyytää sitä. Onhan mulla joka päivä aikaa yksin kotona, muttei se ole sama asia. Tuntuu, että pitäisi mennä hetkeksi aikaa muualle, mutta minne? Ja mitä viimeksikin kävi, kun lähdin, kun toinen ei estänyt? Kaikki kaatui ja hajosi käsiin. Tuleeko tässäkin käymään taas niin? En halua, että tässäkin käy taas niin, välitän liikaa.

Ostin eilen selluliittivoidetta, vaikka tiedän, ettei niistä mihinkään ole. Tai niin ainakin väitetään. Kuitenkin ne ovat toimineet aiemmin, ja kun alennuksessa oli.. Minun on laihduttava, kiinteydyttävä, jollei muuta, edes päästä selluliitista eroon. Ja ensi kesänä olen kaunis, jälleen kerran.

Ensimmäinen

Siitä on nyt viisi vuotta. Viisi vuotta sitten olin laihimmillani. Painoin "parhaimmillani" 47kiloa. Painoindeksi alle 15:n. Olin villi ja vapaa, kauniskin jopa. Se kesä oli elämäni parhaita. Vaikka samalla pahimpia.

Olen vuosia hakenut motivaatiota päästä siihen takaisin, ja ehkä tämän blogin kirjoittaminen auttaa minua, ainakin saisi ajatukseni muualle, hetkeksi edes. Mietin, juuri hetki sitten, kuinka ihanaa olisikaan päästä samoihin lukemiin ensi kesäksi - tämä kesä kun ei tule enää siltä osin onnistumaan. Että olisin jälleen ns. toimiva nuori nainen kesällä 2015. Katseiden ja ihailun kohde.

Toivoahan sitä aina saa.

Ikää minulla on aivan liikaa tällaiseen pelleilyyn. Parhaillaan yritän porskuttaa ammattikorkeakoulussa, mutta sekin on jäänyt ahdistuneisuus-/paniikkihäiriön vallatessa elämäni. Ihan kuin masennuksessa ei olisi jo tarpeeksi. Harrastan myös itseni vahingoittamista viiltelyn, polttelun yms. merkeissä. Yli kymmenen vuotta olen itselleni hallaa tehnyt, vaikka nyt olen pysyttäytynyt erossa teristäni kolmen kuukauden ajan. Odotan jatkuvasti milloin tulen repsahtamaan uudelleen. Vain aika näyttää.

Syön lääkkeitä vaivoihini, käyn psyk.sairaanhoitajan kanssa juttusilla, mutta painoasiat eivät hoitooni liity. Joten nyt teen niistä oman asiani. Ja siksi siis luon tämän blogin.

Ehkä saan ystäviä täältä, tukiverkkoa, juttukavereita, kaikki kelpaavat. Erakoitunut kun olen.

Vaaka ei toimi, painosta ei mitään hajua, luultavasti alipainon ylärajalla/normaalipainon alarajalla mennään.. mutta tämän päivän saldo tähän mennessä
3 tupakkaa
1 lasi jääteetä
Useampi mukillinen vettä

Huomisesta ei tiedä, mutta näillä mennään.

Tervetuloa helvettiini.