Viime viikolla sain tietää painoni. +60kg. Ja siitähän seurasi vahingoittaminen, niin viiltämisellä kuin itsensä polttamisella. Vaikka mitä nuo keinot edes auttavat? Paino kun on mitä on.
Olen paikkaillut itseäni tässä viikon ajan. Alle. Mutta se saa minut tuntemaan olevani elossa.
Lääkärissä minulle ei annettu anoreksiadiagnoosia, koska kuukautiset eivät ole koskaan jääneet pois. Ei edes silloin kun painoin 47 kiloa. Eli en ole sen(kään) arvoinen.
Koulua on vaikka kuinka jäljellä, enkä minä jaksa. Opparia sun muuta, ja kys. henkilöt, jotka opparia minun kanssani tekevät ovat..no, jätetään se sanomatta.
Tänään oli hyvä päivä, kunnes päätin, ettei sillä ole väliä. Opparilla, elämällä, millään. Tupakkaa ranteeseen, vaikka edellisetkin näyttävät tulehtuneelta.
Vitulla päähän ja toisella perään.
Haluan uinua muutaman päivän mitään miettimättä. Mutta se ei ole mikään mahdollisuus.
Huoh.
Tää on varmasti turha sanoa, mut...
VastaaPoistaoot edelleen tosi hoikan näköinen, ihan sama vaikka painaisit sen 60+. Sitäpaitsi, sun pituiselle sekin on tosi pieni määrä ja oisin ite iloinen jos mulla olis sama paino + pituus-suhde.
Sellanen oiskin kivaa kun sais ees hetken levätä miettimättä mitään, niin vaikka että joku toinen huolehtisi ja tekisi kaiken sun / mun puolesta. Mulle voi tekstata koska vaan, vaikken mitään järkevää silleen osaakaan sanoa.
<3