Läski mikä läski JA KYSYMYS LUKIJOILLE

Tällä hetkellä musta tuntuu just tältä:

Joten kaljaa vaan naamaan ja eiköhän tää mahakin tästä kasva. Vittu mun kanssani kun en edes itseäni selvin päin kestä.

PS. Miten Teidän mielestänne on paras tapa mitata omaa kokoa? Vaakaa käyttäen vai vaatekokoja? Useimmat mun vaatteista on Seppälän/Lindexin/Hennesin lastenosastolta, mutta silti vaaka näyttää normaalipainoa tai enemmän? Missä siis vika?

Painonnousu

Ajattelin, etten kävisi vaa'alla vähään aikaan, mutta houkutus oli liian suuri ja pakkohan sille oli astua. Näytti enemmän kuin aikoihin, itseasiassa enemmän mitä olen viime kuukausina painanut. Yli 60 kiloa. Mikä surkimus olenkaan. Olen pettynyt niin totaalisesti itseeni. 

Olen skipannut aamiaisen ja lounaan, vain illalla syönyt ja silloinkin paaaljon salaattia ja vähemmän ns. kunnon" ruokaa (ja jos lounaaksi jotain, niin marjoja vain omasta puutarhasta). Olin siinä toivossa ja uskossa, että nyt vihdoin kilot olisivat karisseet, mutta ei. Ehkä johtuu näistä "naisten vaivoista" taas, tai niin ainakin toivon. Kunpa tämä olisi vain nesteitä, en kestä itseäni tällaisena.

Vaikka vieraita on ollut, olen pärjännyt ilman neuletakkia. Ensimmäiset päivät meni käsivarsia peitellessä, mutta sitten oli jo sen verran kuuma, ettei kestänyt.. eikä onneksi kysymyksiä yms. ole tullut arvista sun muista. Ei edes tatuoinneista. Eivät kai vaan kehtaa kysyä. Tän viikon sunnuntaina lähtevät ja saan vähän aikaa itselleni. Vihdoin ja viimein. Vaikka en tiedä onko se oikeastaan hyvästä vai..

Pikapostaus

Viime päivät ovat kuluneet salaattia mussuttaessa, vaikka eilen tulikin yksi Kismet-patukka syötyä. Syytän hormoneja (siitäkin). Vaa'alla en ole käynyt, enkä nyt edes ehdi..tai ehtisin, mutten halua. Pelottaa, että paino on noussut, vaikka olen mielestäni pärjännyt niin hyvin: Poikaystävän syödessä kanaa ranskalaisilla olen itse vieressä syönyt salaattia ilman kastiketta - kanasta tulee tarpeeksi makua ja fetajuustosta myös. (Vaikka niissäkin on varmaan ihan liikaa kaloreita tähän ruhoon).

Kohtapuoliin lentokentälle vastaan taas uusia vieraita, joiden kanssa pitäisi kaksi viikkoa kärsiä. Saa nähdä miten nyt onnistuu aamiaisen sun muun skippaaminen, kun tulee tarkkakatseisempia vahtijoita.. Ja nyt pitäisi pitkähihaisia osata käyttää. Ei tästä tule yhtään mitään. Rauhoittavaa naamaan toisen perään.

Haluan niin kovasti takaisin siihen entiseen, tai edes lähemmäs sitä. Ei tarvitsisi huolehtia vatsamakkaroista ja huonosti istuvista shortseista. Ehkä ensi kesänä sitten..

Torstaina mulle muuten naurahdettiin kun puhuin vatsamakkaroistani. Ei muut sitä näe samalla tavalla kuin minä, miehet ainakaan. Pitää olla kurveja muttei liikaa ja äh, tavoittelen mielummin omaa kauneusihannettani kuin muiden. Tykätköön mieheke siitä tai ei.

Helteet edessä

Vieraiden aikaan syömiset meni suht hyvin. Tulihan sitä grilliruokaakin otettua ja muutama bisse, mutta muutoin pärjäsin mielestäni ok. Aamupalaa ei tullut syötyä, eikä liiemmin lounastakaan, vasta illalla söin, ja vähemmän kuin muut/salaattia sun muuta, siksi, että "muille olisi ruoka riittänyt". Välillä tuli taisteltua vaa'ankin kanssa tauon aikana, se kun näytti samoja painoja kerta toisensa jälkeen. Melkein lannistuin ja annoin periksi, mutta..

Tänä aamuna vaaka näytti vihdoin alle 56kg:n. Ja vatsa näyttää litteältä. Olo on hyvä, tyhjä. Tiedä sitten, onko ns. laihtumistani auttanut tupakointi, se kun on lisääntynyt huimasti viime aikoina. Olen polttanut maxi-kokoisen askin n. kolmessa päivässä. Normaalisti tupakkaa kun kuluu vain aski/viikko jos sitäkään.

Viikonloppu lähenee, joten saa nähdä miten syömisten käy, ja ensi viikolla tulee lisää vieraita. Muutama päivä aikaa hengähtää, ja sitten pitäisi taas toimia emäntänä ja passaajana. Huoh. Ja ensi viikoksi luvataan hellettä. Tällä kertaa vieraat ovat sellaisia, joiden kanssa tulisi pitkähihaisia käyttää (nyt kun sitä en tehnyt, sanoin suoraan, että jos häiritsee, niin voivat mennä muuanne).

Ja loppuun random iloinen asia: Osallistuin Facebookissa jokin aika sitten johonkin Libressen suunnittelukisaan, ja näemmä voitin sieltä meikkipussin (saapui eilen postissa). Kiva ylläri!

Tauko tulossa.

Viime päivät olen mielestäni syönyt paremmin kuin ennen. Karkit ja makeiset ovat jääneet vähemmälle (vaikken niitä täysin ole saanut poistettua ruokavaliostani), ne kun olen hedelmillä korvannut samoin kuin muut naposteltavat. Mitä nyt eilen sorruin kouralliseen sipsejä (mikä vitutti heti ne syötyä ja nyt vielä enemmän). Päivisin en syö mitään, lipitän joko mehua tai kahvia ja elän pääasiassa tupakalla. Eikö mun painon olisi pitänyt tippua jo? Mutta kun ei, vaaka näyttää enemmän mitä aikoihin, eikä lisäkilojakaan näytä, kuten aikaisemmin.

Kaipa tästä voisi lannistua ja mättää naamaansa mitä tahansa, mutta haluan vielä kokeilla, ainakin sen ajan, kun vieraat ovat täällä. Vaikka poikaystävä uhkaili jo, että sillon tulee syötyä epäterveellisesti. Mutta kerta kun olen sen salaattilinjan päättänyt, niin eiköhän sillä pysytä(?).

Eilen tuli siivottua enemmän kuin aikoihin, tai paremminkin järjesteltyä tavaroita. Jotenkin onnistunut olo sen suhteen, vaikka paljon on vielä tehtävää. Mm. hakemus kouluun, joka mun piti tehdä jo toukokuussa. Jostain syystä en ole saanut sitäkään aikaiseksi, kun pelkään, että sieltä tulee kieltävä vastaus. Vaikka en usko, että mulla olisi edes voimia jatkaa koulua, mutta kaipa sitäkin on yritettävä.

'Ensi viikoksi luvataan hellettä ja mua ihan kauhistuttaa miten pärjään taas näiden käsieni kanssa. Etenkin kun täällä on vieraita. Joudun pitämään pitkähihaista 24/7 ja se vasta tuskaa onkin. Toisaalta, itsehän tämän olen itselleni aiheuttanut. Tyhmä minä. 

Ah-ah-ahdistaa.

Eilisilta (ja yö) meni pähkäillessä, josko tänään vetäisi pienehköt päiväkännit, kun siihen kerta on tilaisuus. Heräsin jo kuuden aikaan aamulla ja ajattelin, että josko sitä vaikka, mutta pian alkoivat kaloriahdistukset pyöriä mielessä ja painuin takaisin petiin. Vaikka mieliteko on suurensuuri, parempi olla ilman. Tulisi kuitenkin niin paska olo jälkeenpäin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.. vaikka kyllä tekisi mieli nollata tämä pää edes hetkeksi.. Mutta myöhemmin sitten. Ensi viikolla kun tulee vieraita, eikä vieraiden aikaan voi kännejä vetää. Ehkä siinä samalla tippuu nesteitäkin pois.

Tiistaina oli päälääkäri (sairaanhoitaja paremminkin) ja puhuin siellä sitten tästä mun painosta ja suunnitelmasta syödä salaattia kun vieraat ovat täällä. Kerroin, miten koen kehoni ja millaisena näen itseni ja sain vastaukseksi naurua. Hän nauroi päin naamaani kahdesti. Kahdesti. Ja odotti, että minäkin naurahtaisin tietäen kuinka idioottimaiselta kuulostan. Mutta minua ei naurattanut.

Tuntuu, ettei mun ongelmia oteta tosissaan. Miksi otettaisiin? En ole koskaan "joutunut" osastolle, vain päiväsairaalaan, ja sinnekin omasta tahdostani (josta lähdin kesken kaiken pois). En pärjää elämässä, mutta pakotan itseni pärjäämään. Sekö minusta tekee terveen? Tai edes vähemmän sairaan? Nielen kaiken paskan ja esitän, että pärjään, vaikka olen kaukana siitä.