Viime viikolla sain tietää painoni. +60kg. Ja siitähän seurasi vahingoittaminen, niin viiltämisellä kuin itsensä polttamisella. Vaikka mitä nuo keinot edes auttavat? Paino kun on mitä on.
Olen paikkaillut itseäni tässä viikon ajan. Alle. Mutta se saa minut tuntemaan olevani elossa.
Lääkärissä minulle ei annettu anoreksiadiagnoosia, koska kuukautiset eivät ole koskaan jääneet pois. Ei edes silloin kun painoin 47 kiloa. Eli en ole sen(kään) arvoinen.
Koulua on vaikka kuinka jäljellä, enkä minä jaksa. Opparia sun muuta, ja kys. henkilöt, jotka opparia minun kanssani tekevät ovat..no, jätetään se sanomatta.
Tänään oli hyvä päivä, kunnes päätin, ettei sillä ole väliä. Opparilla, elämällä, millään. Tupakkaa ranteeseen, vaikka edellisetkin näyttävät tulehtuneelta.
Vitulla päähän ja toisella perään.
Haluan uinua muutaman päivän mitään miettimättä. Mutta se ei ole mikään mahdollisuus.
Huoh.
